Capture me, trust in your dream, come on and rescue me.

Tajusin etten oo taas vaihteeks kirjoittanut pitkään pitkään pitkään aikaan. Mutta uskoisin että saan jotain tekstin tapaista tänne tällein koko yön valvoneena ja Hennin kanssa lanitellen. Tosin on tyhmää valvoa koko yö, koska silloin alkaa ajattelemaan ehkä liikaakin asioita. 

 Viime aikoina eij oikein oo tapahtunut sen kummempia. Vappukin meni kivasti, ilmeisesti. Aika perus että olin Kirkkopuistossa halailemassa ihmisiä josta mut vietiin Heseen syömään, siitä sitten pääsin vielä sisään Revolutioniin jossa puhaltelin saippuakuplia. Mutta oon vieläkin kiitollinen että Emmi piti musta huolta. 

Aamulla sain varmaan elämäni parhaimman aamupalan, tai siis brunssin. Voiko mun typyt on ihania. <3

Päätin nyt kevään ja tulevan kesän kunniaks muuttaa mun elämää. Tosin aika pinnallisesti, mutta kai sekin on joku alku "uuteen minään". Kuten huomaa, luovuin punaisesta ja värjään nää karvat vielä luonnollisen väriseks, sit uudet vaatteet on tulossa postissa, aloitin Hennin kanssa tosi vaikean herkku/rasvanen ruoka lakon ja ajattelin ottaa ton Jopon käyttöön tuolta kellarista. Niin ja kai sitä pitäis jaksaa lenkkeilläkkin. 

 

Mä en kyllä nyt saa enempää kirjoitettua koska on syötävä jotakin, hyvin taas menny päivä salaatilla ja leivillä. Eli pekonit ja munat pannulle niin saapahan tuo Hennikin vähän vatsan täytettä ennenko se rientää pirteänä peipposena kouluun. :-----------)

We live our lives like we're ready to die.

Koko pääsiäinen selvinpäin, lukuunottamatta paria olutta. Oon aika ylpee ittestäni. 
Niin ja se koulu, siitä en enään jaksa edes puhua. Pari juttua enään ja sit en näytä naamaani siellä enään ikinä.  Ainakin jotain sain aikaseks. Toivottavasti pääsen takasin SoTelle, mitään muuta en toivo. Taino, olishan se yksisarvinen ja lottovoitto ihan jees. 

Ja sain tehtyä kaappien kevät siivouksen, siis vaatekaappien. Naapurilla oli sen näkönen virne "ihanaa se muuttaa pois" ko raahasin rapussa jätesäkillistä huppareita ja muita talvivaatteita. hähää, enpäs muutakkaan... vielä. 




Kuokkalan suuret seikkailut on kyllä taas nähty vaihteeks, sieltäkin pitäny muutaman vapaapäivän. Mutta pojat on kyllä kivoja, ja nautittiin yks päivä auringosta koko aamu ja päivä.

Ja suunitelmat kesäks alkaa jo hahmottuu melko hyvin, kunhan sais kesätöitä niin voi suunitella vielä paremmin. Olis sit rahaakin toteuttaa suunnitelmat. Vähän festarimusiikkia, kaupunkia, pyöräilyä, kirkkopuistoa, uimista ja nauttimista. En malta odottaa. oijoi.

Välillä on semmonen olo että antasin mitä vaan että saisin olla kissa. Niillä on niin helppoa. Taino siltä se ainakin näyttää. mau.

Everybody wants to go to Heaven,
but nobody wants to die.
I can't fear death no longer,
i've died a thousand times.

Ei virheettömyys ole täydellistä.

En tiedä voinko syyttää aurinkoa tästä, mutta se pieni teinialkoholisti joka tahtoo mennä ja tulla ja haistattaa kaikelle vastuulle vitut heräs mussa taas henkiin. Sen voin sanoa että tulipalon sammuttaminen ja se ko katson ko yks vetää hammasta irti putkipihdeillä jää kyllä vähän traumatisoimaan, mutta hengissä ollaan. Tutustuin Rumassakin yhteen ihmiseen, kiva se on ko makso taksinkin. Ja kävin jopa Tampereen Leimareissa. Siellä on mukavaa, siellä tietää että saa vapaasti olla just se mikä haluaa. Kehuttiin mua punaiseks paholaiseks ja sain pusuja. Hih, sinne vaan uudestaan. Joonista kyllä pelotti vessareissut, voi raukkaa. 

En vaan tahtois aikuistua. Se ajatus on alkanut pelottamaan. Ja lopetan taas koulun. Kyllähän mä sitä oon jo suunnitelllut jo pitkään, hemmetti ko tajuaa asiat liian myöhään. Kyllä mä sosiaalialasta pidän, haluan auttaa ihmisiä. Mutta kristillisen lapsi- ja perhetyö ei oikein nappaa. En halua olla loppuelämääni tarhatäti. Takaisin siis lähihoitajaks, enhän mä sielläkään ollu ko kaks vuotta. Kaikki tuntuu niin sekavalta, mutta silti niin selvältä.

Aino osti mulle viikset jeeij ! Kiva että tuo rakkain pupu tuli pitää mulle seuraa. Ja sekin ottaa kohta toisen koiran <3 jajajjajaa ilostuin siitä  että se muuttaa tänne takaste. piumau. En pärjäis ilman tuota naista. 

Ainiin, varasin mulle ja pikkuveljelle tatuointiajan. Me saadaan sisarustatskat. <3

Ei sun kannata mennä juhlimaan sen saman tyypin kaa, joka parin tuopin jälkeen alkaa päätään aukomaan.

Voi pientä ko se oli ihan raukka torstaina. Nyt se on sit leikattu ja toivottavasti ei enää ikinä tarjoa persettään ja mourua niin että naapurit hermostuu. Taisin löytää äidillisen vaistonkin torstaina ko Piki piti pitää tommoses nyytissä ja sit se vaan oksenteli lääkkeittä pihalle. Oivoivoivoi, Toran vuoro leikeltäväks huomenna.

Oon muute aika ylpee ittestäni, oon ollu koko viikonlopun juomatta alkoholia.

 Henni on pitänyt mulle koko viikonlopun seuraa. Ollaan hoivattu kissoja, käyty tuhlaamas rahaa, syöty roskaruokaa ja katottu kauhuleffoja. Ihana tyttö tuo Henni, oon ihan happy puppy että oon saanu tutustua siihen ja että sekin on mun naapuri.
Meidän eliittiemokommuuni kasvaa vaan tääl Keltsus.

Yllätyin ko löysin poikien osastolta tuon hipsteri paidan. Se jopa on ihan sopiva. Ja tuo mylittlepony-paita oli pakko saada vaikka olikin kallis. Kyllä musta vielä heppatyttö tulee joku kaunis päivä. 

Voisin tosiaan olla useamminkin selvinpäin koko viikonlopun. Se tunne ko ei oo minään aamuna ollu vapina ja krapula on ihan kiva. Tähän vois vaikka tottua.

Pitkästä aikaa mulla on hyvä fiilis, semmonen että nyt on hyvä nauttia elämästä. Pikkuveli paistaa meille pekonia ja munia, mun hiukset on ihanat, Piki on alkanut nukkumaan mun vieressä taas, ei oo kenenkään kanssa riitaa, jääkaapis on ruokaa, kämppä on melkein siisti, rahaa pitäis kohta olla tilillä ja oon nauranut niin että ne piilossa olevat vatsalihakset on kipeet. Jeeij.

Sitten olisin superhappy jos koulu menis hyvin. Taino, mua ei kiinnosta se enään pätkääkään. En vaan jaksa. Se aiheuttaa liikaa stressiä ja kynsien pureskelua. Tahdon sieltä pois. Nythetikiitos. Se murhaa mun elämäniloa. Byhyy yhyy angst.

Kun makeimman viinin antaa, meidät taas juovuttaa.

Koulu sitä ja koulu tätä. Mulla ei ole minkäänlaista motivaatiota istua siellä. Varsinkaan ko sanotaan että on pakko tulla seuraavalle tunnille. Kai mulla joku pikku rebel huutaa päässä että et vitussa oo menossa kouluun jos on pakko. No en mennytkään. Helpompi oli jäädä nukkumaan.

Jeij, tänään tutustuin naapuriin.
 Se tuli pelaamaan mun pleikkarilla ton yhen kanssa. Miehet ja pleikkari, sen oon oppinu ettei väliin pidä mennä tai saa ohjaimesta.

Tänään oon menossa pitkästä aikaa selvinpäin Rumaan kattomaan ko höpönassut juo ittensä mukavaks. No okei, on ne jo valmiiks mukavia <3 pöhhöh. Saas nähdä miten pitkään jaksan istua ja juoda kahvia siellä. Ei siinä mitään vikaa ole olla selvinpäin baarissa, mutta kyllä se hävettää ko portsari luulee mun olevan porukan humaltunein. Joka ikinen kerta on käynyt niin. Veikkaan että oon loppuillasta yhtä humalassa ko muutkin. Hemmetin alkoholi.

Ja voi pikkusta ko se ei aavista mitään että joutuu huomenna leikeltäväks. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Voi katti parkaa. 

 

On kivaa ko pariin yöhön ei oo tarvinnut nukkua yksin tässä kämpässä. 

Hei suomi-neito anna vielä se hyvänyönsuukko.

Olipas taas viekas viikonloppu, kerrassaan hassun hauska ja hupaisa. Taino, melkein.
Perjantaina oli kivaa, koska Janni, Emmi, pikku Emmi ja ihmiset joita en oo aikoihin nähny ! Laineen Kasperia oltiin Mustassa Kynnyksessä kuuntelemassa. Oli hyvä keikka, ja hyvä humala.

Lauantaina oli krapulaista herätä liian aikaisin tyttöjen luolta, vähän mopedilla seinään juu, nukahdin ko mulle luettiin Eniten vituttaa kaikki kirjaa ja herään ko nyyny lähtee joogailee. Siitä asti oonki ollu koko ajan sunnuntaissa. Mm. kaikki vapaapäivät tuntuu sunnuntailta. Jos on sunnuntai-fiilis voi vaan vapaasti chillata ja olla ja syödä lehmäleipiä ja katsoa simpsoneita.

Ja sain mun lasit takasin Veetiltä ! 

Äskön istuin suihkun lattialla puoli tuntia, tää positiivisuus ja yksinäisyys ottaa koville. Onneks mulla on ystäviä jotka pitää mulle seuraa, mutten tahtoisi enään mennä yksin nukkumaan. Joku vois tulla edes nukkumaan mun sohvalle. Voisin nukkua, jos vaan väsyttäis edes hieman. Kohta kuukauden pitäny parantaa tää unirytmi. Plöäh.

Sick Bubblegum

Tää päivä on khyll menny älyttömän chillisti Ainon kaa. Kuunneltiin vanhoja biisejä ja vähän fiilisteltiin. Kamalaa miten monesta biisistä tulee jotkut muistot mieleen. 

Ulkona pyryttää liikaa, joten me ollaan oltu koko päivä vaan sisällä. Jos sulla on kuppa, niin sulla on myös peppu. Kuppa, peppu, kuppa, peppu, kuppa..... joojoo äxdee. <3

Milja lähetti mulle haasteen. 

1. Kiitä haasteen antajaa

2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle

3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

1. Kiitti vaan Milja. Oot mun mussutussu ja tykkään sun blogista vaikka kuulenkin tupakilla melkein kaiken mitä sulle tapahtuu. ;----D 

2. Hmm Tomille tän jaksan vaan antaa koska olen tylsä.

3. Joo tottakai.

4.  No mitähän sitä..

 Musiikki on mulle kaikki kaikessa. Ilman sitä en pärjäis päivästä toiseen. Ja monet biisit on auttanut yli vaikeista ajoista. Tosiaan monista biiseistä tulee niin hyviä kun huonojakin muistoja mieleen.

 Rakastan Ainoa ko omaa siskoa. <3

Oon metsästäny rakkautta jo pari vuotta ja tahdon jonkun jonka kädestä pitää kiinni. Mutta " rakkautta ei löydä etsimällä, vaan rakkaus löytää sinut ",rakas ystäväni kirjoitti tuon mulle itsemurhakirjeeseensä. Sen avulla pidän toivoa yllä että joku päivä se prinssi tulee mun eteen.

Rakastan vaaleanpunaista ja Hello Kittyä.

Koitan aina hymyillä ja olla positiivinen. Joskus se on vaan pirun hankalaa.

Tykkään siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, sisustaa ja huolehtia muista.

Minttuviina ja jäätee on mun uus lempparijuoma

Mun kissa Piki pelasti mut masennuksesta.

It never ends.

Kylläpäs  viikonloppu meni nopeasti. Ja oli humalaisen mukava viikonloppu, tai ainakin perjantai. Olin onnellinen koko illan. Oli ollut niin hirveä ikävä karvakorvia. Joten kiitos ystävät <3 Möllikin oli onnellinen ko ostin sille pitsaa baarin jälkeen.

Nää päivät vaan tuntuu leijuvan ohi ko mulla on ollut vaihteeks kokoajan tekemistä, ja Ainonski tuli mun luokse pitää mulle seuraa ja syömää mun kanssa. Eipähän tarvitse olla yksin kissojen kaa. Ei ahdista niin paljoa ko Aino on täällä. Ja äiti varas Pikille sterilisaatio ajan, kohta se kulkee kauluri kaulassa ja saan nauraa sillle. Ja sit se ei enään mourua ja siitä tulee läski. Jeij !

Kävin tänään mummon ja pikkuveljen kaa syömässä. Söin pääruoaks pupunruokaa ja jälkkäriks linnunruokaa. Oli nannaa. Jäin sitten keskustaan pyörimään. Kävin taas shoppailemassa, mutta kerranki löysin kaikkee söpöä. Nyt oon sit blingblingskeneemo. Ja Kassu nosti mut ilmaan kolme kertaa ja hoki koko ajan miten kevyt oon. Hymyilin.

Can't you see? Everything is a mess.

Päivällä ko heräsin mietin miten voin nukkua ilman lääkkeitä klo 21:30 - 14:15? Säikähin vaan pirusti ko tiesin että kouluun olisi pitänyt mennä, ainut selitys opettajalle oli että unirytmi on aivan sekaisin. Niinhän se onkin, tällä kertaa en valehdellut.

Tänään mua hallitsi materiaalionnellisuus kämpillä ko äiti vei mut kaupoille. Valittelin koko ajan kuinka kaikki on niin pirun kallista ja äiti tokas: "Sä käyt liian paljon kirppareilla."

Ja pikkuveikka tuli mun luo yöksi. Se on hölmön näkönen ko se nukkuu suu auki ja käsi silmillä. Ja mua ei väsytä taaskaan, voisin vaikka kosia Nukkumattia että nukkuisin oikein.

Hiusjuttuja ja vaalenpunaisia ajatuksia.

Niinkuin ajattelinkin, nukuin koulupäivän ohi. Eikä muuten ole ensimmäinen kerta. Sänky vei voiton, ja puhelin oli maagisesti siirtynyt tv-tasolta tyynyn alle. Nyt sitten päätin valvoa koko yön koska eij ole enään mitään järkeä mennä nukkumaan ko bussissa pitää olla jo alle neljän tunnin päästä. Kerkeempä kerrankin valita fiksusti vatteet ja kammata naaman.

Lähdin sitten tänään tuhlaamaan sossusta vihdoin tulleita rahoja kaupunkiin. Tiesin että täytyy ostaa aineskin vaalenusainetta koska tukkaongelmat666. Siinä sit kiemurtelin eessun taassun ja vinguin haluavani punaiset hiukset. Perhana ko ei osaa pitää yhtä väriä päässä vaikkapa jopa kokonaisen vuoden. Milja siinä perässä kulkien "anna mennä, anna mennä", mutta äh. Soitin jopa pupulle joka piti sitä tyhmänä ideana. Mutta sitten saapui Hiltunen ja nyt mulla on vaaleanpunaiset hiukset. Kaikkea sitä. Niin ja käväsin Beyondissa ja ostin uuden pipan. happyhappyjoyjoy. Niin ja läskeiltiin Milskin kaa Heses.

Huomenna on varmasti tosi tärkeä päivä koulussa ko on jopa hurjat 08:30-12:00. Kai sinne on pakko raahautua ettei Kela ala murisemaan ja vaatimaan multa rahaa. Se olis liian kamalaa.
 Nyt alkaa tökkimään tää kirjoittaminen, lopetan nyt ettei tuu niitä enolenukkunuthöpötyspaljastuksia. Joten hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti !

Vielä joskus, joskus jossain, loistamme kirkkaammin kuin aurinko ja kuu.

Unirytmi ei taaskaan ole kunnossa. Jos ei ole koulua, niin ei se haittaa jos herää vasta silloin kun on melkein pimeää. Jänskättää vaan miten muka saan itteni huomenna ennen seitsemää aamulla ylös. Herääminen ei ole mun juttu, en viitsi vaivautua ylös sängystä jos tiedän ettei mulla ole mitään muuta tekemistä ko antaa kissoille ruokaa. Sänky on paras ystävä.

Onneksi äiti pelasti mut eilen, se käytti mua Siwassa. Eli nyt on taas ruokaa. Äiti koittaa tuputtaa kaupassa mulle vaikka ja mitä ostoskoriin, mutta tiedän etten kerkeä syömään kaikkea ruokaa ennenko siitä menee päiväys. Tarvitsen enemmän nälkäsiä ystäviä. Tai no, tarvitsen miehen tai koiran jolle syöttää kaikki se ruoka mitä en jaksa syödä. Nää kissat on liian nirsoja.

Mulla on ollut jo pitkään ihan kamala koirakuume. Mutta koiran ottamisille on yksi liian stressaava este: raha.  Mulla oli koira, musta labratorinnoutaja Roope. Se oli mun elämäni mies. En silloin kuvitellut ikinä omistavani kissoja. Olin niin puhtaasti koiraihminen ko voi vaan olla. Koiran mä kyllä joskus otan, ja sen nimeks tulee Jeesus. 

Mulla on ihan kamala ikävä vanhoja aikoja, sillon ko oltiin nuoria ja vapaita. Silloin oli se tietty sama porukka jossa tunti kuuluvansa johonkin. Silloin tehtiin tyhmyyksiä, paljon. Ryypättiin parkkihalleissa koska talvella ei muuta paikkaa keksitty, hoipereltiin Kirkkopuistossa porukasta toiseen jakamaan humalan ilosanomaa ja kertomassa kaikille kuinka paljon rakastaa ihmisiä, "lihatiskillä" tutustuttiin uusiin ihmisiin, pidettiin meteliä, pidettiin hauskaa ja oltiin kaupungin lapsia. Nykyään ko käy kaupungissa, alkaa vaan ahdistaa se ihmismäärä ja tahtoo vaan takaisin kotia. Nuorempana siellä saattoi olla päivästä iltaan. Eihän me siellä mitään varsinaisesti tehty, kunhan vaan nähtiin toisiamme ja chillattiin. Nyt me kaikki ollaan "aikuisia". Tää vastuu ja ikä syö mielikuvitusta. Mä en tahdo olla vanha ja tylsä. Never.

Minä ja Aino vappuna -09

krapula ja vapina, tuijotan kissan selkää.

En tiedä miten ihmiset hoitaa krapulansa, mutta kasvonaamio teki aika terää.. ja kofeiinitabletit. Normaalisti söisin myös jotakin, mutta missä on mun ruoka? Sosiaalitantta ei antanu sit rahaa ennen viikonloppua, taitaa siis mun tie käydä tänään äidin jääkaapille niinko joka sunnuntai. Tai sitten syön vasta huomenna. Silloin ehkä olisikin rahaa. stressi.

Ja tais kännikin viedä mun flunssan pois. Ei haittaa siis ollenkaan kärsiä tätä tärinää. En edes herännyt kämpiltä, pieni säikähdys ko tajuaakin olevansa Keltsun toisella puolella. Sainpahan nauraa toiselle ko sekin oli yhtä hämillään ko mä. Vissiin koitin takoa järkeäkin sen ääliön päähän, toivottavasti alitajunta muistuttais sitä siitä. Kumminkin tuntenut sen liian pitkään, että kai se alkaa pikkuhiljaa muakin kuuntelemaan. 

Oon harrastanut tätä iloliemen juomista jo niin kauan että luulis ettei humalaiset tekemiset ja sanomiset pitäis olla enään niin yllätys. Mutta mitä vanhemmaks sitä tulee niin sitä enemmän hävettää olla humalassa ko pieni teinityttö. Oon kerran käynyt jo maksatesteissä. Terkkarin ilme oli näkemisen arvonen ko kerroin juovani melkein joka viikonloppu ainakin mäykän ja tehnyt sitä jo 15-vuotiaasta asti, ja maksa on täydellisessä kunnossa. Kai se on ihan hyvä juttu. Voisin olla hurja ja koittaa olla selvinpäin vaikka edes yhden kuukauden. Päähän siinä hajoaa entistä enemmän, mutta se ei pelaa joka pelkää.

Humalassa tulee kyllä liikaa mietittyä asioita mitä pitäis tehdä. Pitäis kuntoilla, pitäis hoitaa ystävyyssuhteita, pitäis muistaa syödä useammin, pitäis hoitaa kouluasiat, pitäis olla iloisempi, pitäis sitä ja pitäis tätä. Pääni huutaa "ota ittees niskasta kiinni woman!", mutta tiedän etten pysty. Odotan itteltäni liikaa ja pelkään pettyväni. Äh. Tarviin elämän personal trainerin. Ja yksisarvisen.

Sick and tired.

Ajattelin nyt sitten alkaa kirjoittaa blogia, koska en oikein ikinä saanut aikaseks kirjoitettua päiväkirjaa. Joten ajattelin että tää olis jotenkin helpompaa. Pahoittelen jo nyt kirjoitusvirheitä, kieliopin tunnit ei oikein kiinnostanut. :----) Ja mulle tuli tylsää koska oon kipeä.

Eli oon nyt 20-vuotias "ikuinen" opiskelija, joka ei oikein osaa päättää mitä haluaa tehdä isona. Eli perus päivään kuuluu aineskin stressaaminen koulun käynnistä, koska motivaatiota ei oikein tahdo enään löytyä penkillä istumiseen. Tahdon jo töihin....kai. Ja kävin laittaa mun ekaan taskaan lisää väriä ^_____^

Mä asun Jypinkylässä vuokralla yksiössä kahden kissan Pikin ja Toran 

kanssa. Yksin asumisessa on hyvät ja huonot puolensa, tarkemmin ko miettii, huonoja puolia löytyy päivä päivältä enemmän. Oon isosta perheestä, joten oon tottunut että ympärillä on hälinää ja melskettä.

Vanhempani erosivat silloin ko olin 10-vuotias, ja lähdin isän mukaan ja muutaman vuoden päästä meillä oli iso perhe ja asuimme Tikkakoskella. Isän perheeseen kuuluu hänen vaimonsa, 5 lasta ja kaksi koiraa. Hiljasta oli vasta silloin ko kaikki olivat nukahtaneet ja ikinä ei tarvinnut olla yksin. Muutin sitten koulun perässä 15-vuotiaana äitini luokse. Äidin luona asuikin vaan hänen miehensä, rakas pikkuveljeni Samuli ja isäpuoleni tytär oli joka toinen viikonloppu käymässä. Joten kuten huomaan, aineskin oli rauhallisempaa. Ja näin btw, oon kaikista vanhin lapsi että jee jee muksut ottaa musta mallia.

Välillä käy sääliksi äitiä, koska hän joutui kestämään pahat teinihormoonihirmu vuoteni. Äidin luokse muutettuani aloin tutustua ns. kaupunki elämään ja aloitin juomisen ja tupakoinnin. En sanoisi että oli virhe muuttaa kaupunkiin, mutta välillä mietin minkälainen olisin jos olisin jäänyt isän luokse. Noh kuka tietää, oisin varmaan joku landespede. Muutin sitten 18-vuotiaana rakkaan ystäväni Ainon kanssa yhteiseen kämppään. Muutin tosiaan Ainon kanssa kolme kertaa, erillaisten syiden takia. Mutta ko aloin laskemaan, oon elämäni aikana itse muuttanut nyt 10 kertaa. Ei siis oo mikään ihme jos en malta pysyä paikoillani.

Palatakseni nyt tähän päivään niin tän blogin tekemisen aikana mulla on mennyt jo kaks pakettia nessuja ja kiroon tän taudin. Koitan saada hoidettua tän pois vaan kuumalla mummon tekemällä mehulla ja särkylääkkeillä. Lääkäriin meen vasta sitten ko on pakko. Lääkärille meno ahdistaa, en vaan pysty valittamaan ammattilaisille mikä on vialla. Pelkään jotakin, mutta en tiedä mitä. Ja onneks ei tarvitse edes hakea saikkua ko koulua on niin vähän.

Tässä tais olla ihan tarpeeks teksiä tälle päivälle. Kiittää, kuittaa ja korkkaa !

                           ~ Piki ~

~ Tora ~