Ajattelin nyt sitten alkaa kirjoittaa blogia, koska en oikein ikinä saanut aikaseks kirjoitettua päiväkirjaa. Joten ajattelin että tää olis jotenkin helpompaa. Pahoittelen jo nyt kirjoitusvirheitä, kieliopin tunnit ei oikein kiinnostanut. :----) Ja mulle tuli tylsää koska oon kipeä.
Eli oon nyt 20-vuotias "ikuinen" opiskelija, joka ei oikein osaa päättää mitä haluaa tehdä isona. Eli perus päivään kuuluu aineskin stressaaminen koulun käynnistä, koska motivaatiota ei oikein tahdo enään löytyä penkillä istumiseen. Tahdon jo töihin....kai. Ja kävin laittaa mun ekaan taskaan lisää väriä ^_____^
Mä asun Jypinkylässä vuokralla yksiössä kahden kissan Pikin ja Toran
kanssa. Yksin asumisessa on hyvät ja huonot puolensa, tarkemmin ko miettii, huonoja puolia löytyy päivä päivältä enemmän. Oon isosta perheestä, joten oon tottunut että ympärillä on hälinää ja melskettä.
Vanhempani erosivat silloin ko olin 10-vuotias, ja lähdin isän mukaan ja muutaman vuoden päästä meillä oli iso perhe ja asuimme Tikkakoskella. Isän perheeseen kuuluu hänen vaimonsa, 5 lasta ja kaksi koiraa. Hiljasta oli vasta silloin ko kaikki olivat nukahtaneet ja ikinä ei tarvinnut olla yksin. Muutin sitten koulun perässä 15-vuotiaana äitini luokse. Äidin luona asuikin vaan hänen miehensä, rakas pikkuveljeni Samuli ja isäpuoleni tytär oli joka toinen viikonloppu käymässä. Joten kuten huomaan, aineskin oli rauhallisempaa. Ja näin btw, oon kaikista vanhin lapsi että jee jee muksut ottaa musta mallia.
Välillä käy sääliksi äitiä, koska hän joutui kestämään pahat teinihormoonihirmu vuoteni. Äidin luokse muutettuani aloin tutustua ns. kaupunki elämään ja aloitin juomisen ja tupakoinnin. En sanoisi että oli virhe muuttaa kaupunkiin, mutta välillä mietin minkälainen olisin jos olisin jäänyt isän luokse. Noh kuka tietää, oisin varmaan joku landespede. Muutin sitten 18-vuotiaana rakkaan ystäväni Ainon kanssa yhteiseen kämppään. Muutin tosiaan Ainon kanssa kolme kertaa, erillaisten syiden takia. Mutta ko aloin laskemaan, oon elämäni aikana itse muuttanut nyt 10 kertaa. Ei siis oo mikään ihme jos en malta pysyä paikoillani.
Palatakseni nyt tähän päivään niin tän blogin tekemisen aikana mulla on mennyt jo kaks pakettia nessuja ja kiroon tän taudin. Koitan saada hoidettua tän pois vaan kuumalla mummon tekemällä mehulla ja särkylääkkeillä. Lääkäriin meen vasta sitten ko on pakko. Lääkärille meno ahdistaa, en vaan pysty valittamaan ammattilaisille mikä on vialla. Pelkään jotakin, mutta en tiedä mitä. Ja onneks ei tarvitse edes hakea saikkua ko koulua on niin vähän.
Tässä tais olla ihan tarpeeks teksiä tälle päivälle. Kiittää, kuittaa ja korkkaa !
 |
| ~ Piki ~ |
 |
| ~ Tora ~ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti