En tiedä miten ihmiset hoitaa krapulansa, mutta kasvonaamio teki aika terää.. ja kofeiinitabletit. Normaalisti söisin myös jotakin, mutta missä on mun ruoka? Sosiaalitantta ei antanu sit rahaa ennen viikonloppua, taitaa siis mun tie käydä tänään äidin jääkaapille niinko joka sunnuntai. Tai sitten syön vasta huomenna. Silloin ehkä olisikin rahaa. stressi.
Ja tais kännikin viedä mun flunssan pois. Ei haittaa siis ollenkaan kärsiä tätä tärinää. En edes herännyt kämpiltä, pieni säikähdys ko tajuaakin olevansa Keltsun toisella puolella. Sainpahan nauraa toiselle ko sekin oli yhtä hämillään ko mä. Vissiin koitin takoa järkeäkin sen ääliön päähän, toivottavasti alitajunta muistuttais sitä siitä. Kumminkin tuntenut sen liian pitkään, että kai se alkaa pikkuhiljaa muakin kuuntelemaan.
Oon harrastanut tätä iloliemen juomista jo niin kauan että luulis ettei humalaiset tekemiset ja sanomiset pitäis olla enään niin yllätys. Mutta mitä vanhemmaks sitä tulee niin sitä enemmän hävettää olla humalassa ko pieni teinityttö. Oon kerran käynyt jo maksatesteissä. Terkkarin ilme oli näkemisen arvonen ko kerroin juovani melkein joka viikonloppu ainakin mäykän ja tehnyt sitä jo 15-vuotiaasta asti, ja maksa on täydellisessä kunnossa. Kai se on ihan hyvä juttu. Voisin olla hurja ja koittaa olla selvinpäin vaikka edes yhden kuukauden. Päähän siinä hajoaa entistä enemmän, mutta se ei pelaa joka pelkää.
Humalassa tulee kyllä liikaa mietittyä asioita mitä pitäis tehdä. Pitäis kuntoilla, pitäis hoitaa ystävyyssuhteita, pitäis muistaa syödä useammin, pitäis hoitaa kouluasiat, pitäis olla iloisempi, pitäis sitä ja pitäis tätä. Pääni huutaa "ota ittees niskasta kiinni woman!", mutta tiedän etten pysty. Odotan itteltäni liikaa ja pelkään pettyväni. Äh. Tarviin elämän personal trainerin. Ja yksisarvisen.
AAMEN!
VastaaPoista